Hermostomme yhteissäätelevät

Tiedätte varmastikin tuntemuksen, että jonkun kanssa on jostain sanattomasta syystä tosi helppo olla, kun toisen kanssa huomaa olevansa jotenkin itsekin jännittyneempi tai hermostuneempi? Tai että eri päivät tai jopa hetket ovat erilaisia tunnelman suhteen, niin itsellämme kuin muillakin? Me useimmiten aistimme huoneeseen astuessamme, jos joillain henkilöillä on keskinäinen riita, tai huomaamme työpalaverissa jännittyneen ilmapiirin, jota ei kuitenkaan usein ääneen sanoiteta. Hermostomme on niin mielenkiintoinen ja viisas että se poimii ilmoilta sanattomatkin jännitteet.

Hermostoidemme yhteissäätely on näkymättömissä oleva, meidän vuorovaikutuksessamme tapahtuva kehollinen prosessi, josta emme useinkaan ole tietoisia. Tiedämme että toinen ihminen “tuntuu” erilaiselle kuin toinen, vaikka emme välttämättä ihan ymmärrä syytä tähän. Kuten suuresti ihailemani viisas nainen Maya Angelou on sanonut: "Ihmiset eivät muista mitä sanoit, eivätkä he muista mitä teit, mutta he muistavat mitä sait heidät tuntemaan". Hermoston yhteissäätely on hermostollinen ja biologinen prosessi, jossa esimerkiksi meidän tavatessamme sinun hermostosi kohtaa minun hermostoni, ja välillemme syntyy oikeastaan kuin ‘uusi hermosto’. Tämä hermostomme yhteissäätely on varsin tarkka ja viisas, ja auttaa meitä havaitsemaan tunnedynamiikan vaihtumisen välillämme vaikka kumpikaan ei sanoisi tai sanattomastikaan ilmaisisi mitään.

Ihmiset ovat laumaeläimiä, eikä meitä ole tarkoitettu elämään toisistamme eristyksissä, jollaiseen nämä poikkeusolot ovat meidät pakottaneet.  Suhde toisiin on kaikki kaikessa.  Yhteissäätelyn ymmärtäminen on tärkeää, koska voimme tulla tietoisiksi hermojärjestelmiemme välisestä vuorovaikutuksesta ja voimme muuttaa dynamiikkaa saadaksemme terveempiä, onnellisempia ja tyydyttävämpiä suhteita.  Levollinen hermosto tuo rentoutta ja läsnäoloa ihmissuhteisiin ja vahvat ja terveet ystävyys- tai parisuhteet voivatkin parantaa lapsuutemme haavoja ja monimutkaisia traumakokemuksiamme.  

Yhteissäätely alkaa jo kohdussa - kauan ennen kuin meillä on kyky itsesäätelyyn.  Yhteissäätelyä tapahtuu, kun syntymätön vauva kuulee äitinsä äänen ja tuntee äidin rauhoittavat liikkeet.  Yhteissäätelyä tapahtuu, kun vanhempi keinutta ja hyssyttää vauvaansa, pitää sylissä, hymyilee ja puhuu jokellellen.  Vauvat oppivat pian, että he voivat hymyillä ja "puhua" takaisin.  Se on viestintää ja yhteissäätelyä. Yhteissäätelyä tapahtuu myös silloin, kun pieni lapsi kaatuu ja katsoo vanhempiinsa, miten hänen tulisi reagoida.  Vanhemman itse pelästyessä lapsen kaatumisesta voimakkaasti, saattaa vanhemman voimakas hätääntyminen pidentää lapsen tunnemaailman tasaantumista tapahtuman jälkeen. Jos vanhempi lohduttaa lasta ilman paniikkia, lapset pääsevät yleensä nopeammin kaatumisen yli. Tämän prosessin kautta lapset oppivat siis itsesäätelyä, rauhoittumista ja selviytymistä. Kun pieni ihminen meinaa hukkua suuriin tunteisiin, on meidän vanhempien tehtävä tarjota turvallinen ja rauhoittava syli lapselle - ei liittyä heidän kaaokseensa. Jos vanhempi ei reagoi riittävästi ja johdonmukaisesti lapseen tai ylireagoivat voimallisesti hänen kasvaessaan, ei lapsen hermosto löydä aikuisesta turvallista säätelypintaa jolla rauhoitella itseään, ja lapselle voi muodostua vaikeus terveeseen itsesäätelyyn, joka voi kestää pitkälle aikuisikään.

Terapiatyöskentelyllä on mahdollista hioa näitä lapsuudessa omaksuttuja malleja ja saada kokemus rauhoittavasta yhteissäätelystä vielä aikuisiälläkin. Itse olen huomannut että ennen asiakkaan tapaamista on minun hyvä itse maadoittua, rentouttaa vatsan ja pallean seutu, sekä rauhoittaa hermostoni rauhallisen ja syvän hengityksen avulla., Käytän kohtaamistyössä usein rauhoittavaa äänensävyä ja puhun terapiatapaamisen aikana tietoisesti hiljaisemmin ja hitaammin.  Yritän katsoa asiakkaita silmiin ja pysyä heidän kanssaan samalla tunnetasolla.  Hyvin lyhyessä ajassa näen usein, että asiakkaat reagoivat rentoutuneemmin, keskittyneemmin ja läsnäolevammin.  Näen, että jännitys alkaa vähentyä.  Tämä on tehokkain tila, jossa asiakkaat alkavat kokea muutosta omassa ajattelussaan ja kokemuksessaan. Hermoston rauhoittuminen tuo tilaa omalle reflektiolle ja kokemuksien tunnustelulle, sekä turvallisen tilan erilaisille tunnekokemuksille. Parhaimmillaan terapiatyöskentely tarjoaa asiakkaalle uusia keinoja rauhoittaa omaa hermostoaan, oppia itsesäätelyä, uusia tapoja kokea ja suhtautua niin menneisyyden tapahtumiin kuin tuleviinkin.

Me voimme lopulta muuttaa elämässä vain itseämme ja juuri tämän vuoksi työskentely itsemme kanssa on niin tärkeää. Hermoston itsesäätelyn harjoittelussa auttaa paitsi terapia tai coaching, myös esimerkiksi mindfulness, meditaatio, jooga, rentoutuminen, lämmin kylpy, musiikin kuuntelu tai hyvät sosiaaliset suhteet. Joskus voimakkaat menneisyyden traumat ovat kuitenkin syvällä hermostossamme ja niin tiedostamattomassa, etteivät nämä arkiset itsesäätelykeinot ole riittäviä pysyvän muutoksen tekemiseen. Joskus hermostomme saattaa nimittäin reagoida taistele-pakene-jähmety -reaktiolla, ja traumahermosto nipistää meitä pyllystä aina liikkelle kuin sallia itsellemme läsnäolon hetki. Tällöin traumatietoinen kehoterapiatyöskentely ja turvallisen yhteissäätelyn kokeminen voi olla tarpeen pysyvämmän hermostollisen muutoksen saavuttamiseksi. Hermoston hiljeneminen on varsin euforinen tila, josta käsin maailma saattaakin näyttäytyä varsin erilaisesta kulmasta, rentoudesta ja läsnäolosta käsin.